Annettu 10. helmikuuta 2021
Sivujen lukumäärä, paino, koko 248 sivua | 286G | 120*188*13mm

Tässä laajassa maailmassa jokainen henkilö kantaa omaa tarinaa. Se on universaali totuus, jokainen meistä on kärsinyt kipua. Intensiteetti kuitenkin eroaa yhdestä toiseen.

18-vuotias tyttö, joka on täynnä unelmia, teki tuskallisen päätöksen puuttua Pohjois-Koreaan saatuaan uutisia äidistään. Tämä on todistus joustavuudesta, jonka voi satautua vastoinkäymisissä.

Pohjois -Korean viimeisen 10 vuoden aikana pitämät tiedot toimivat konkreettisena testamentina heidän matkaansa. Matka, joka on ollut vaikeaa ja on tuonut esiin yksinäisyyden tunteen, mutta siitä ei ole ollut onnea.

Yksinäisyys, seuralainen, joka oli jatkuva, mutta se ei tullut onnettomuuteen. Se oli yksinäisyys, joka oli lohduttava tiellä, koska se oli täynnä muistoja rakkaista, jotka aina muistettiin, eivät koskaan unohdettuja.

Yhdistämisen epävarmuudesta huolimatta on unelma, jota pidän lähellä sydäntäni. Unelma palata kotikaupunkiini, nauttia paikallisen keittiön mukavuudesta yhteydenpitoon lapsuuden ystävien kanssa. Aika voi ikääntyä meidät tunnistamisen pisteeseen, ja on mahdollista, että en voi koskaan astua jalkaan kotikaupungissani uudelleen tässä elämässä. Kieltäydyn kuitenkin päästämästä irti tästä ohuesta toivon langasta.

Asuminen ilman toivoa olisi kurja ja surullinen olemassaolo. Joten jatkan, ravitsen toivoa yhden päivän yhdistymisestä perheeni kanssa.

Toivomme, että satamamme ja unelmamme, jotka ajavat meitä eteenpäin, mikä tekee meistä unelmatehtaan arkkitehdit. Pyrimme, jatkamme toivomme ja jatkamme, koska ilman sitä olisimme?

Tämä essee on omistettu kaikille niille, jotka sisältävät unelmia ja jatkavat toivoa toivoa riippumatta siitä, kuinka synkkää olosuhteita.

Se on muistutus siitä, että vaikka kipumme voi poiketa perusteellisesti, olemme kaikki yhtenäisiä jaetuissa kokemuksissa kaipauksesta, unelmista ja toivosta.

Sowon Lee

yksinäinen, mutta ei onneton